Mindfulness

Osallistuin maanantaina 8.9.2014 pidettyyn Tekniikan Akateemisten Liiton Urapalveluiden järjestämään tilaisuuteen, jonka aiheena oli mindfulness. Tilaisuuden sisällöstä vastasi Raul Soisalo Suomen Psykologisesta Instituutista.

Auditorio oli täynnä diplomi-insinöörejä. Viittausten perusteella paikalla oli enemmän järki- kuin tunneihmisiä, jolloin Soisalo kannusti: “tunteet ne on insinöörilläkin” – järkipäätöstenkin tekoon tarvitaan tunteita. Kun nykypäivän työelämä vaatii substanssiosaamisen lisäksi myös ihmissuhdetaitoja ja kykyä johtaa itseä, mitä voimme oppia tunteista?

• Tunteet ohjaavat valintoja tekeviä ihmisiä. Valinnat perustuvat kolmeen asiaan. Haluamme lisätä mielihyvää, haluamme torjua kärsimystä ja haluamme säilyä hengissä.
• Tunteita on kahdenlaisia. Ne ovat reaktioita tilanteisiin, jotka syntyvät joko ympäristön tai tilanteiden kautta reaktiivisina, tai kuvittelun ja pohdinnan kautta proaktiivisina. Ihmisen, aivojemme ja vaikutuksien kannalta nämä ovat yhtä totta riippumatta siitä, miten ne ovat syntyneet.
• Tunteet ovat ns. neurologisia ohjelmia, jotka vaativat toimintaa. Ne vaikuttavat ihmisen vireystilaan joko nostamalla sitä (tarve toimintaan, kuten pakeneminen) tai laskemalla sitä (tarve rauhoittumiseen, kuten nukahtaminen).

Mitä enemmän meillä on valinnan mahdollisuuksia, sitä enemmän odotuksemme nousevat ja pettymyksen riski samoin. Valinnoista syntyvät tunteet voivat muuttua ajan kanssa, kun olosuhteet ympärillämme muuttuvat. Mielialamme vaikuttavat valintojen tekemiseen sekä kokemiseen, sekä alitajuntamme saattaa aloittaa tekojemme kyseenalaistamisen.

Mitä annettavaa mindfulnessilla on ihmiselle?

Tunnetiloihin voi vaikuttaa. Ihmisaivoilla on ainutlaatuinen taito tehdä simulaatioita ja tällainen tilanteiden pohdinta aktivoi uusia tunteita (proaktiivinen tunne). Pystymme halutessamme myös tarkkailemaan omia tunnereaktioita, ja vaikuttamaan niihin. Mindfulnessin avulla jokaisella on mahdollisuus halutessaan kehittää tätä taitoa itsessään. Meillä on kyky ohjata sitä, miltä meistä tuntuu.

Tunteet voivat generoida toissijaisia tunteita. Jos jotain tunnetta ei pysty työstämään, voi sen päälle syntyä jokin muu tunne – kaikki ei ole aina suoraan sitä miltä tunnereaktio tuntuu. Pinnan alla voi olla jotain muuta. Tällaiset defenssit suojaavat minää sillä hetkellä liian vaikeilta vaikuttavilta tunteilta. Mindfulnessin avulla omia ja toisten tunnereaktioita voi ymmärtää paremmin.

Tunnetilat voivat luoda todellisuutta. Jos jotain luullaan liikaa, se voi muuttua todeksi. Ihmisiä eivät ohjaa faktat, vaan se, mitä faktoista uskotaan. Tämän lisäksi on huomattava, että liiallinen tunteiden vatvominen ei välttämättä edistä tilannetta. Mindfulness auttaa juuttumiseen, jossa ihminen on jäänyt kiinni johonkin ajatus/tunnemaailmaan.

Jos tunteiden tasapainoa ajattelee emotionaalisena veneenä, jokainen tietää, että veneen painottuessa väärin, se alkaa keikkumaan. Tarvitaan jotain vastakkaista, että se tasapainottuu.

Jokainen ihminen on tunteiltaan erilainen. Tasapainotus löytyy jokaiselle itselleen sopivista asioista. Mindfulnessilla voi sekä ennaltaehkäistä tunteiden kasaantumista, että purkaa jumiutuneita tunnetiloja. Sen avulla tutustutaan omiin tunnetiloihin, sekä niiden syy- ja seuraussuhteisiin – kuinka hörhöltä se saattaa kuulostakaan.

Kovat kokemukset puristavat ihmisenkin timantiksi. Ihmisen elämään sisältyy monenlaisia tilanteita ja ihminen saa suuresti mielihyvää siitä, kun hän kehittyy tai selviää vaativasta tilanteesta helpottuneena. Tilaisuuden lopuksi keskusteluun nousikin onnellisuus.

Onko onnellisuus defensseistä irti pääsemistä? Ei välttämättä, vaan lähinnä elämistä sen kaltaisessa helpommassa ympäristössä, jossa defenssejä vaaditaan vähemmän. Oman hyvinvoinnin kannalta tämä on relevantti havainto. Yleensä voidaan syyttää ympäristöä (ja reaktiivisia tunteita) mielipahasta, mutta omilla ympäristöön liittyvillä valinnoilla voi vaikuttaa siihen kuinka helposti mielihyvää ja hyvinvointia on mahdollista saavuttaa.

Estääkö onnellisuus kehittymisen? Jos ihminen kasvaa mukavuusalueensa ulkopuolella, pilaako ihminen itsensä kehittämisen mahdollisuudet hakeutumalla helpompaan ympäristöön? Tämä onkin kiinnostavan haastava aihe. On hyvä tiedostaa, minkälaiset tilanteet tuovat itselle onnellisuutta ja/tai mahdollisuuksia kasvuun ja mitkä eivät. Kuinka pitkälle itseä on hyvä haastaa ja missä asioissa? Mindfullness antaa työkaluja sekä omien tunteiden käsittelyyn kuin oman ympäristön kehittämiseen.

Soisalo muistuttaa, kuinka lentokoneessa happinaamarin asentaminen tulee tehdä ensin itselle, ja vasta sitten muille. Tämä pätee myös tunneasioissa.

On aloitettava itsestä. Ja jotta tunteisiin voidaan vaikuttaa, jokaisen on ensin pysähdyttävä.

Kiitos Raul Soisalolle edellä olevista ajatuksista sekä sympaattisesta ja hyvästä tutustumisesta mindfulnessiin! Tilaisuudessa sivuttiin myös erilaisia tunnekokemuksia, yksilön työhyvinvoinnin merkitystä liike-elämän ja organisaatioiden menestymisen kannalta sekä tunnepohjaista johtamista.